Viittomakielen aakkoset - Kansilehti (Juan Pablo Bonet, 1620, Wikimedia) |
Otto asui vanhempiensa kanssa aikuisikään asti. Kun hän oli 18-vuotias, hän pääsi ripille ja hänen tietonsa siirrettiin lastenkirjasta rippikirjan puolelle pappilan renkinä. Mahtoiko hän käydä lainkaan rippikoulua, vai päästettiinkö ripille pappilassa tuttuna henkilönä? Minkäänlaisia tavanomaisia merkintöjä lukutaidosta ei ole, Vähä-Katekismus on ruksattu osatuksi. Sukuharrastajalla on hatarat tiedot kuuroista 1800-luvun alkupuolella. Oliko heille omia kouluja? Missä vaiheessa viittomakieli tuli yleiseen tietoisuuteen? Kehittivätkö kuuron lähellä elävät luonnostaan viittomia kommunikaatiota varten?
Vaikka kouluja olisi ollutkin, Otto tuskin sellaiseen pääsi. Hän työskenteli Lammilla pappilan renkinä kuolemaansa asti. Hänen viimeiset vaiheensa olivat surulliset. Erään juhannuksen alla, 37-vuotiaana, hän hukkui. Ruumista ei ilmeisesti koskaan löydetty, sillä kirkonkirjoihin on kirjoitettu vain hänen kuolinpäivänsä, ei hautauspäivää.
apä
Onnea toiselle blogi-vuodelle!
VastaaPoistaKiitos tästä ja muista aiemmista tarinoistasi, jotka ovat historian havinaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Monessa tarinassa vanhat kertomukset ovat saaneet kasvot, jotka kertovat omaa kieltään menneistä sukupolvista.
Kiitoksia onnitteluista! Itsestäkin on ollut mukavaa kaivaa ja löytää näitä tarinoita esiin. Niitä riittää vielä toisellekin vuodelle. :-)
PoistaOli tämä viimeisin tarina kaimastasi, Otonpoika.