lauantai 22. helmikuuta 2014

G niin kuin Greta Kustaantytär Heikkilä ja hänen vanhuudenpäivänsä

Viime päivinä sukuharrastajaa on askarruttanut se, miksi leski Greta Kustaantytär asui elämänsä viimeisen vuosikymmenen yksin ja kuoli kirkonköyhänä, vaikka hän oli synnyttänyt kymmenen lasta. Harrastajan täytyy tunnustaa, että hänen oletuksensa on ollut, että vielä 1800-luvulla vanhukset asuivat ikäännyttyään etupäässä jonkun lapsensa luona. Mutta aloitetaanpa Gretan elämäntarina alusta.


Akseli Gallen-Kallela: Akka ja kissa (1885)
(WikiPaintings - klikkaa kuvaa isommaksi)

Greta tai suomalaisittain Reetta Kustaantytär syntyi Tyrvännön Uskelassa Kirjavan torpparin tyttärenä vuonna 1801. Hänen vartuttuaan samaan kylään Sääksmäeltä tullut Huhmariston torpan nuorempi poika, esisetäni Heikki Juhonpoika (s. 1793), kihlasi hänet, ja nuorikko muutti sulhasen kotitorppaan. Nuori mies lie ollut varsin yritteliästä sorttia, sillä kolme vuotta ja pari lasta myöhemmin perhe muutti lampuodiksi Hattulaan Herniäisen kartanoon, yhdessä Janakkalasta tulleen Antti-veljensä kanssa.

Perheen aika Herniäisissä alkoi varsin surullisesti, sillä heidän pieni alle vuoden ikäinen Liisa-tyttärensä (1823-1824) kuoli viikon sisällä heidän muutostaan. Lampuotivuodet jäivät lyhyiksi, sillä parin vuoden ja Juho Heikille (s. 1821) syntyneen Henriikka-siskon (s. 1825) jälkeen Heikki ja Reetta muuttivat torppariksi Sääksmäelle.

Sääksmäellä elämä oli työteliästä ensin torpparina ja sitten itsellisenä. Lapsia syntyi useita, kaikkiaan heitä siunaantui nuo mainitut kymmenen, mutta Liisan lisäksi pikku-Maria (1840-1840) ja Eenokki (1841-1841) kuolivat aivan vauvana.

Leskeksi Reetta jäi vuonna 1848, kun Heikki menehtyi keuhkotautiin 55-vuotiaana. Silloin hän asui itsellisenä Lahisten kartanon Katerin torpassa, ja hänelle oli merkitty sukunimeksi Heikkilä. Ehkä se oli heidän asumansa mökin nimi. Joka tapauksessa Reetta-leskikin tunnetaan tällä nimellä elämänsä loppuun asti.

Kun Reetta jäi leskeksi, perheen nuorimmainen Miina (Wilhelmina) oli vasta nelivuotias. Äiti ei ehkä pystynyt elättämään muita lapsia, sillä isän kuoltua kaikki vielä kotona olevat lähtivät palvelukseen muualle. Äiti eleli itsellisenä Miinan kanssa ensin Lahisessa pari vuotta  ja sitten Huittulan kylässä. Reetta jäi aivan yksin, kun Miina kuoli 13-vuotiaana. Reilu kymmenen vuotta myöhemmin Reetta itsekin kuoli keuhkotautiin nälkävuonna 1868. Hänet haudattiin ilmaiseksi ("gratis") ja kirkonköyhänä.

Mutta miksi Reetta asui yksin Huittulassa viimeiset elinvuotensa eikä lähempänä jotain lapsistaan?


Päivitys: Olen myöhemmin muuttanut lapsiluvun kymmeneksi, kun vielä löytyi Eenokin syntymätieto.

mmä

4 kommenttia:

  1. Tuli mieleen brittiläisen sukututkimusohjelman jakso, jossa isä kuoli köyhäinhoitolassa (workhouse). Lapsia oli, mutta heilläkin kaikilla talous niin tiukalla, ettei isää voitu auttaa. Tässä suomalaisessa ehkä samoin. Tai olivat kadonneet lapsuuden seurakunnan tietämättömiin. Tai äiti ei halunnut lastensa apua. Tai muuttaa. Tai kirkonkirja ei kerro koko totuutta.

    VastaaPoista
  2. Arvelisin Kaisan tavoin, että tämä oli varallisuuskysymys. Itsellisten jälkikasvu harvemmin päätyi talollisiksi, torppariksi parhaassa tapauksessa. Siinä oli tekemistä pelkästään oman ja jälkikasvun ruokkimisessa. Törmäsin juuri tapaukseen jossa itsellisen poika asui perheineen samalla kylällä molemmat ison kartanon palveluksessa. Aikakausi oli itseasiassa sama kuin sinun tapauksessasi. Poika kuoli ja hetikohta myöhemmin tämän vaimo. Orvoiksi jääneet 3 lasta joutuivat huutolaisiksi sen sijaan että olisivat päätyneet isovanhempien huostaan. Tulkitsen tämän siten että kartanon "moonamiehellä" ei yksinkertaisesti ollut nälkävuosina kykyä elättää ylimääräisiä suita.

    VastaaPoista
  3. Kiitos, Kaisa, kommentista ja arveluista. Olihan tuo köyhää aikaa Suomessa, joten ei kai ihme, jos kukaan ei pystynyt auttamaan. Jutun kirjoittamisen jälkeen seurailin paria perheen tytöistä. Kumpikin muutti nuorena toisiin pitäjiin ja meni tahoillaan naimisiin.

    VastaaPoista
  4. JP, mielenkiintoinen tuo kertomasi tapaus, antaa aineksia oman tapauksen tulkinnoille, niin kuin Kaisankin vaihtoehdot. Ihmiset kai joutuivat elämään kädestä suuhun ja tapauksesi ikääntyvät isovanhemmat juuri ja juuri pystyivät hankkimaan itselleen ruokaa riittävästi.

    VastaaPoista