Aina välillä sukuharrastaja huomaa rippikirjoissa henkilöitä, joiden ammattina on paimen. Eivätkä he ole perheen lapsia, jotka on lähetetty metsään karjaa paimentamaan, vaan aikuisia miehiä, jotka ansaitsivat sillä elannon itselleen ja perheelleen.
Paimenen työ oli 1790-luvulla tällaista Etelä-Hämeessä Lopella:
Kuva: Pekka Halonen: Lehmiä Väisälänmäellä (1918) (Wikimedia)
AIKAISEMMIN:
Mikä ihmeen - lampuoti?
Mikä ihmeen - muonamies?
Mikä ihmeen - ruotusotilas?
Mikä ihmeen - pitäjänkäsityöläinen?
Paimenen työ oli 1790-luvulla tällaista Etelä-Hämeessä Lopella:
"Paimentamisesta huolehtii kylän koosta riippuen yksi tai kaksi vakinaista paimenta. He saavat maksuna kaksi kappaa [= 11 litraa] ruista jokaisesta suuresta naudasta ja puoli kappaa [= 2,75 litraa] jokaisesta nuoresta hiehosta. Lampaista ja vuohista ei makseta etukäteen, vaan paimenet saavat paimentamisen loputtua halunsa mukaan jonkin verran villaa ja pässin nahkoja. Paimen saa elantonsa kustakin kylästä; se, joka antaa ruokaa, avustaa muutenkin paimenta. Aamuisin paimen antaa merkin pukinsarveen puhaltamalla paikasta, jonne haluaa kerättävän karjan, joka sitten ajetaan kaikkialta kylän kauimmaiseen päähän. Tavallisesti paimen johtaa joukkojaan tiukasti, kovasti metelöiden ja huutaen, osin peloitellakseen petoeläimiä, osin herättääkseen pelkoa karjassa, jotta se olisi kuuliaista ja pysyisi koossa. Tällöin on paljon helpompaa pysyttää ne poissa huonosti aidatuilta niityiltä tai kaskitilkuilta, joita sattumoisin osuu lehmien tielle. Tästä metelistä huolimatta tuskin kuluu ainoatakaan vuotta ilman susien lampaille ja vuohille aiheuttamia menetyksiä."
Näin kirjoitti vuonna 1800 Magnus Wilh. von Törne, joka oli silloinen Kormun kartanon herra Lopella. Hän oli asettunut kartanoon asumaan 1790 velipuolen Olof von Törnen omistaessa sitä ja tämän kuoltua 1794 tuli itse kartanon isännäksi. Hän kirjoitti Suomen Talousseuralle kirjasen Kuvaus Lopen pitäjästä (1790-1799). Lopen kunta julkaisi sen 1990 Heikki Wuorenrinteen suomentamana. Hänen käsialaansa ovat myös kirjasen monet selitykset.
"Elikot kärsivät paljon tällaisesta paimentamisesta, erityisesti lampaat, jotka alituisella surkeallla määkimisellään ilmaisevat tyytymättömyyttään niiden kannalta luonnotonta laidunnustapaa vastaan. Maidontuotanto on paljon suurempi niillä harvoilla, jotka antavat eläintensä laiduntaa oman luontonsa mukaisesti ilman ankaran paimenen pakotusta."
Kuva: Pekka Halonen: Lehmiä Väisälänmäellä (1918) (Wikimedia)
AIKAISEMMIN:
Mikä ihmeen - lampuoti?
Mikä ihmeen - muonamies?
Mikä ihmeen - ruotusotilas?
Mikä ihmeen - pitäjänkäsityöläinen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti