Löytöjä Kansallisarkistosta

Tässä päivänä muutamana teimme retken Kansallisarkistoon Helsinkiin sukututkimuskurssimme kanssa. Saimme ystävällisen ja napakan  opastuskierroksen niin taloon ja sen historiaan kuin siellä säilytettäviin aineistoihinkin. Sain muutamia ahaa-elämyksiä kierroksen aikana siitä, mistä voisi jotain kaipaamaani tietoa etsiä. Antoisaa!

Svenska Litteraturskällskapetin kokoelmista (via Flickr) löytyy kuva Kansallisarkistosta edellisen vuosisadanvaihteen tienoilta (kuvassa oikeanpuoleinen rakennus). Pytinki ei ole muuttunut, kuvan kadun nimi sen sijaan on, Nikolainkadusta Snellmaninkaduksi. (Kuvaa klikkaamalla se avautuu suurempana.)

Mutta retkestä. Etukäteen olin varustautunut hakemaan ratkaisua yhteen arvoitukseeni. Niinpä etsin - ja LÖYSIN!!! - asiakirjoja sisällissodan 1918 tapahtumista. 

Saamani neuvon mukaan katsoin Arkistolaitoksen Portista polkua  hakemani tiedon äärelle. Etsin tietoja yhdestä punaisten vankileirille tuomitusta ja löysin arkiston tietokoneilta valtiorikosoikeuden istunnon aktin etsimästäni henkilöstä.

Vangitut punaiset joutuivat syytetyiksi valtiorikosoikeudessa. Tuomion julistamisen jälkeen heillä oli seitsemän päivää aikaa anoa armahdusta tuomiosta valtiorikosylioikeudelta, ja tarkoitusta varten oli painettu valmiiksi lomakkeita, joihin sitten vain käsin täytettiin nimi, paikkakunta ja päivämäärä. Ja allekirjoitus. Armahdusanomus alkoi näin:

"Nojautuen lakiin eräiden valtiorikosten käsittelemistä varten asetettavista tuomioistuimista sekä oikeudenkäynnistä niissä sen 14 §:än, anon nöyrimmästi, että Suomen Valtiorikosylioikeus tahtoisi suoda armahdusta minulle siitä kuuden (6) vuoden rangaistuksesta..."

Anomuksen liitteinä oli sitten syytetyn kuulustelupöytäkirja, todistajien lausuntoja pienillä lipukkeilla (todistekorteissa), joista osa oli kirjoitettu valmiiksi painetuille lomakkeille nekin, papin lausunto syytetyn mahdollisista aikaisemmista rikoksista ("puhdaskirjainen" oli lausunto tässä tapauksessa), suojeluskunnan lausunnot sekä viimeisenä syytetyn kotipaikan parin torpparin kirjoittama takaus, jossa he vakuuttivat, ettei syytetty ole vaarallinen eikä poistu paikkakunnalta. Tämä kaikki oli tarkoitettu tukemaan armahdusanomusta, johon valtiorikosylioikeus ei suostunut.

Nämä asiakirjat ovat arkistossa näyttösuojattuja eli niitä ei pääse kotikoneelta katsomaan, mutta kylläkin Kansallisarkiston koneilta paikan päällä, eli ne eivät ole varsinaisesti salattuja. Lisäksi opastuskierroksen aikana opin, että kaikki valtiorikosoikeuksien aktit  on luetteloitu ja nämä luettelot on koottu kirjoiksi arkiston hyllylle. Niitä on muistaakseni kymmenen osaa, syytettyjen nimen mukaan aakkosjärjestyksessä, ja nimen perässä valtiorikosoikeuden aktin numero. Itse asiassa tämä kaikki tieto löytyy Portistakin, mutta se  meni perille ihan toisella tavalla, kun opas otti niteen hyllystä ja näytti, että tästä löytyy aktihakemisto.

Etsimäni henkilön papereista löysin tiedon, että hänen veljensäkin oli vangittuna samassa vankilassa. Sitä en ollut tiennyt tai muistanut, mutta nyt löysin hänestäkin vastaavat asiakirjat. 

Sitä vain jäin ihmettelemään, miten organisoitua toiminta vuonna 1918 saattoi olla. Sisällissota kesti tammikuusta toukokuuhun. Tutkimani henkilö vangittiin toukokuussa, häntä ja häntä vastaan todistaneita kuulusteltiin kesäkuun alussa, ja lausunnot kerättiin samoihin aikoihin. Silti monet näistä papereista kirjoitettiin valmiiksi painetuille lomakkeille. Maan tilan on täytynyt olla varsin sekasortoista niihin aikoihin, ja siksi moinen valmistautuneisuus yllättää.

Jollain toisella vierailukerralla paneudun niihin aineistoihin, joihin tarvitaan käyttölupa. Senkin olen nyt hakenut myös Kansallisarkistoa varten.