Etsimisen koukutuksen lisäksi on sitten se löytämisen koukutus. Kun harrastaja löytää etsimänsä sieltä, mistä pitikin, tai jostain aivan muualta pitkällisen metsästyksen jälkeen. Tai erityisesti kun löytää jotain, mitä ei edes etsinyt, mutta joka liittää uusia ihmisiä omaan sukupuuhun.
Tällainen odottamaton linkki tuli eteeni sen jälkeen, kun olin kirjoittanut suutari Lindqvististä. Kustaa-suutari vangitsi mielenkiintoni, koska yksi esi-isistä oli ollut hänen luonaan kohtuullisen monta vuotta suutarin oppipoikana. Kun sitten silmäilin Kustaan oman perheen tietoja, huomasin, että hänen poikansa meni naimisiin yhden esitätini kanssa. Esi-isä ja Kustaan miniä eivät kuuluneet samaan sukuun. Tietääkseni.
Kustaa Lindqvist nai suutarin tyttären, leskeksi jääneen Eeva Liisa Hermannintyttären. He asuivat Padasjoen Vesijaon kylässä käsityöläisperheenä, kunnes Kustaasta tuli torppari Vesijaon Iittasen talon Haulimäen torppaan. Kustaalla ja Eeva Liisalla oli yksi yhteinen lapsi, vuonna 1858 syntynyt Juho Kustaa.
Juho Kustaa Lindqvist solmi avioliiton Maria Kustaava Heikintyttären (s. 1864) kanssa, joka oli Auttoisten Kortesaarikon torpasta kotoisin. Juho Kustaasta tuli Haulimäen torppari isänsä kuoleman jälkeen. Perheeseen syntyi vuosina 1886-1899 seitsemän lasta, joista yksi kuoli pienenä; sen pidemmälle en ole perheen vaiheita tutkinut.
Eeva Liisan ensimmäisestä avioliitosta syntyneestä Hermanni-pojasta (s. 1854) tuli suutari. Hän otti käyttöönsä äitinsä isän, suutari Hermanni Skarpin, sukunimen.
 |
| Suutari. 1500-luku. J. Ammanin puupiirros. (Project Gutenberg) |
Kummitätini oli syntynyt 1902 ja asui Haulimäessä, ilmeisesti synnyinkodissaan. Heikki ja IIda Ahlundin naapurissa. Voi olisinpa aikoinaan kysellyt kummitädiltä vanhoista asioista enemmän. Hän täytti 50 v 3 päivää syntymäni jälkeen ja eli melkein 90 vuotiaaksi.
VastaaPoistaSamaa olen minäkin harmitellut, etten aikaisemmin alkanut kysellä vanhoista ajoista. -- En ole tainnut koskaan käydä Töllämässä, edes pienenä, mutta paljon olen kyllä kuullut siitä. Nyt ovat nämä nimet tulleet tutuiksi 1800-luvun kirkonkirjoistakin.
VastaaPoistaMissähän vaiheessa tämä Leena- muori muutti sinne Töllämän mäelle? Varmaan joku Heikin sisaristakin, koska Toritun kyläkirjassa on maininta, että Mäkijärvelle haettiin emäntä sieltä. Tiesitkö, että Leenamuorissa oli vähän noidan vikaa? Heikki ja Iida lunastivat Töllämän joskus 20-luvulla, tädillä on vanhat paperit siitä.
PoistaMinulle on tullut sellainen käsitys noista kirkonkirjoista, että Leena-muori ja miehensä Heikki Ahlund (vanhempi) muuttivat Luopioisiin lapsineen 1880-luvun lopussa, vain nuorempi Heikki A. jäi Padasjoelle. Ja kirkonkirjojen mukaan Leena-muori asui Luopioisissa lopun elämäänsä.
VastaaPoistaSitä en ole kuullut, että Leena-muorissa oli noidan vikaa. Sen sijaan Iidasta ole kuullut sellaista kerrottavan. Ehkä taidot periytyivät? Olisipa mahtavaa nähdä tai saada kopio tuosta Töllämän lunastuspaperista! Äidilleni se oli hyvin tuttu paikka.
Kyllä varmaan voit nähdä tai saada kopion papereista, tutkitaan niitä vuorotellen tädin kanssa. Hän pelasti ne Töllämästä. Onkohan tämä Leena sitten oikea sukulainen, hän asui lähellä Töllämää siis Töllämän mailla? Monta kymmentä vuotta sitten eräs naapuri kertoi näistä noitumisista pääsiäisen aikaan. Ja kun mummoni Pauliina kuoli salamaniskun jälkeen, tätipuoleni poltti jonkun noitavihon. Pauliinakin noitui lehmät tulemaan kotiin laitumelta. Terveisin Marja
VastaaPoistaOliko Pauliina sinun mummosi? Pauliina-täti Töllämästä? Hänen siskonsa Iida oli minun mummoni, joka kuoli juuri ennen syntymääni. Jos olemme samoissa henkilöissä, olemme - pikkuserkkuja. Vau! Terv. Paula
VastaaPoistaKyllä vain oli. En nähnyt koskaan, äitini oli 13 v, kun Pauliina kuoli. Yritin laittaa sinulle sähköpostia, ei ole tainnut tulla perille? Terv. Marja
VastaaPoistaEn valitettavasti ole saanut sähköpostiasi. Minulla itselläni on joskus ongelmia saada viestejä perille gmail-osoitteisiin. Kokeillaanpa muuta...
VastaaPoista