Kirja: Kylä järven kainalossa

Joulun alla sukuharrastaja sattui kirjakauppaan päivänä, jolloin esikoiskirjailija Kaarina Sakala oli paikalla. Tyrväntö oli harrastuksen etualalla juuri niihin aikoihin, joten eipä ihme, että Sakalan romaani Kylä järven kainalossa sujahti ostoskassiin.

Romaanin takakannen mukaan "tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun hämäläiskylään". Sen tarkemmin paikkaa ei kerrota, mutta kun kirjailija on kotoisin Tyrvännöstä (vaikka asuukin nykyään Lopella) ja kun kylä on järven rannalla sekä polkupyörämatkan päässä puutarhakoululta, niin Tyrväntö sen täytyy olla, ajattelee sukuharrastaja.

Kylässä kaikki tuntevat toisensa ja kaikkien asiat tiedetään ja niistä puhutaan. Yhdessä tehdään monenmoista. Tapahtumien keskipisteessä on työväentalo ja sen talonmiestöissä leskiäitiään auttava päähenkilö, 15-vuotias Kerttu. Kylän elämää ja ihmisiä kuvataan Kertun näkökulmasta. On tansseja ja iltamia näytelmineen, ihastumisia, saattomatkoja ja rakastumisia, ja tavallista arkielämää. Kirja ei varsinaisesti koukuttanut, ehkä siksi, ettei siinä ollut tarinaa, mutta huomasin kyllä miettiväni, mitä Kertulle mahtaa tapahtua sen jälkeen, kun hän muuttaa kirjan lopussa kaupunkiin (Hämeenlinnaan?) siskon perheeseen lapsenhoitajaksi

Kirja luo 50-luvun ajankuvaa. Johonkin taloon ostetaan pölynimuri, ja naapuri ihmettelee, mikä se sellainen on. Kansalaissota on vielä mielissä, ja naapuria kiusataan leikillään lahtarilehden tilaamisesta, kun kotiin tulee Hämeen Sanomat.

Sakalan kirja kuvaa aikaa ja paikkaa, jotka ovat tuntemattomia ja samalla kuitenkin jollain tapaa melkein tuttuja. Vuoropuheluja oli hauska lukea ja huomasin yrittäväni kuulla niitä pääni sisällä ja tunnustella, josko (Tyrvännön?) murre kuulostaisi yhtään tutulta. Monia kirjan sanontoja viljeltiin omassakin lapsuuden kodissani, mutta en osaa sanoa, ovatko ne hämäläisiä vai yleissuomalaisia tokaisuja. Tässä näyte murteesta:

- Lähre ny jo sinne kauppaan, ennenkun se menee kiinni.  Vastentahtoisesti Kerttu laittoi kirjan kädestään. - Mitä mä sitte siältä tuan? - Sua tarttis ensin vetää tiskitrasulla ympäri korvia, ja ruveta sitte vasta puhuun, tiuskaisi Emmy. - Olen tässä luetellu jo koko listan. Postikin on viälä hakematta. Teija lähti kavereittensa kanssa, eikä o viälä tullu takasin. Tua paketti Paulaa ja Majesteettiä ja kilo sokeria. Kysy sitte, onko se markariini tuaretta? Se färskiintyy niin äkkiä, tulee semmonen eltaantunu maku, kun ei sillä ne viileet tilat o kunnolliset. Muuta ei nyt taira tarvita, kun eilen justiin kävin. - Tai tua sentään vielä yks polakka.

Kaarina Sakala: Kylä järven kainalossa, 339 sivua
Kustantaja: Eevan tyttäret, 2012