 |
"Siitä aion kirjoittaa mitenkä se [laskiainen] täällä Etelä-Hämeessä wietetään. Laskiainen kuuluu erittäinkin lapsille, ja niille se onkin oikein juhlapäiwä. Talwen kuluessa he walmistawat hywin sileän ja liukkaan mäen ja kelkkansa wahwoiksi warustawat. Nyt kun toki toiwottu päiwä tulewi, niin aamulla jo aikaseen ”kukon laulun aikana” mäkejä laskemaan, jota pitkitetään koko päiwän, pitkiä ja hienoja liinoja toiwottaessa emännille.
Työwäki on tawallisesti työssä puoleen päiwään asti, waan sitten ”kylwötään” ja walmistautaan juhlawaatteisin."
Hämeen Sanomat kirjoitti näin laskiaisen vietosta helmikuun 27. päivänä 1880. Lehti oli silloin ilmestynyt reilun vuoden verran. -- Kuva sen sijaan on W. Larsenin taiteilema joulukortti vuoden 1890 paikkeilta, Norjan Nasjonalbiblioteketin kokoelmista (Wiki Commons), mutta sopinee laskiaisenakin.
Edelleen lehden nimimerkki "R.T." kertoo, etteivät isännätkään unohda juhlapäivää, vaan maistelevat juomia toivottaen hyvää ohravuotta. Emännät taas keittävät papupuuroa tai herneherkkua ja paistavat sianpään.
Lopuksi kirjoittaja R.T. toivottaa onnellista uutta
vuotta kaikille lehden lukijoille ja hyvää liinavuotta Hämeen akoille.
 |
| Historiallinen sanomalehtikirjasto |
En tiedä, oliko R.T. toimittaja vai avustaja vai yleisönosastoon kirjoittava lukija. R.T. vastasi kirjoituksellaan Wilholle Tampereelle. Ennen Etelä-Hämeen laskiaistapojen kuvausta hän kohteliaana henkilönä kyselee laskiaisen vietosta kaupungissa ja arvelee, että siellä ajellaan ahkerampaan isvosikoilla ja tehdään huvimatkoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti