Amalia Joonaantytär Mörk

1860-luvun jälkipuolen katovuodet jättivät paljon orpoja ja leskiä jälkeensä. Vuosina 1866-1868 Suomessa arvellaan kuolleen 8 % väestöstä nälkään ja kulkutauteihin, kaikkiaan noin 150.000 ihmistä.

Mitä tapahtui kolmelle tytölle Padasjoella, kun heidän äitinsä kuoli lavantautiin kesäkuussa 1868 ja isänsä katosi samoihin aikoihin jäljettömiin?

Vanhin tytöistä, Amalia Joonaantytär Mörk (s. 1852), oli lähes 16-vuotias äidin kuollessa. Perhe oli aina asunut Padasjoen Nyystölässä, missä isä oli ollut eri taloissa renkinä. Isän ruotusotilasvuosien ajan he olivat asuneet sotilastorpassa, mutta nälkävuosien aikaan heidät on merkitty Nyystölän Verhoon itsellisinä. Orvoksi jäätyään Amalia jää Verhoon, mutta saa seuraavana vuonna piian paikan Nyystölän Pekkolan talosta.

V.A. Serov: Maalaistalon piha Suomessa. (1902)

Ajan tavan mukaan Amalia vaihtaa palveluspaikkaa Nyystölän taloissa  vuoden tai kahden välein, kunnes palaa takaisin Pekkolaan. Siellä hänet kuulutetaan naapuritalon rengin, Nyystölässä syntyneen ja kasvaneen Alfred Heikinpojan (s. 1853) kanssa. Häitä vietetään syksyllä 1874.  Esikoispoika Heikki Alfredinpoika syntyy seuraavana vuonna. Heikin ollessa parivuotias perhe muuttaa Kalkkalaan, joka oli ollut Amalian isän kotitalo. Siellä syntyy perheeseen Maria Pauliina 1878, Eemeli (Emil) 1882 ja Lyyli (Lydia) 1885 sekä kaksi nuorempaa lasta. 

Virmailan suku -kirjan mukaan Amalia ja Alfred muuttavat Hausjärvelle seuraavan vuosisadan puolella. (Kalevi Vuorela: Virmailan suku. I osa. 2., lisätty p. 2001.)

amä