keskiviikko 14. elokuuta 2013

Hakkapeliittamarkkinoilla

Tämän kuun alussa sukuharrastaja kävi Hakkapeliittamarkkinoilla Tammelassa, ensimmäistä kertaa, vaikka markkinat olivat jo järjestyksessä 35. Matkaan houkutteli mukavankuuloinen tapahtuma, aurinkoinen ja lämmin kesäsää, ja se, että sukuharrastajankin sukujuuret juontuvat 1600-luvun hakkapeliittaan.

Tammelan tapahtumassa 3.-4.8. oli vilskettä ja markkinameininkiä. Kojuissa myivät aikakauden vaateparsiin pukeutuneet myyjät perinteisiä tuotteita ja käsitöitä, joukossa yhtä jos toista tämänpäiväistäkin, tosin paperipusseihin hamppunaruin käärittynä. Ei muovia, ei maksukortteja. Myytävän lisäksi oli työnäytöksiä.

Mylläri ja käsikivet lepotauolla

Eri puolilla markkinapaikkaa näkyi erinäisiä muitakin "näytöksiä", jos onnistui kohdalle oikeaan aikaan. Pari parantajaa kaappasi yhden parannusta tarvitsevan naisen maahan pitkälleen koivunoksien päälle ja niillä vihdottavaksi, koska hänellä oli turvotusta. Esiintymislavalle sotilaat toivat kevytmielisen naisen, joka laitettiin jalkapuuhun yleisön töllisteltäväksi ja siinä lauluja laulamaan. Sotilaiden leiristä kuului ampumista ruutiaseilla. Lauantaina olisi Tammelan kirkossa ollut jumalanpalvelus 1600-luvun tapaan. Nälkäisillä oli mahdollisuus ruokailla aikakauden pitopöydässä. 

Kuninkaan seuruetta markkinoilla

Mustialan luentosalissa sukuharrastaja kävi kuuntelemassa pari ihan mielenkiintoista luentoa aiheesta "Elämää 1600-luvun maaseudulla". Ne piti uskontotieteilijä Risto Pulkkinen, joka käsitteli kansanuskon ja kristinuskon rinnakkaiseloa sekä kansanperinteeseen kuuluvia taikoja eri elämänalueilla. Mieleen jäi erityisesti onnen vakioisuuden periaate: talonpoikaiskulttuurissa uskottiin onnea, rikkautta ja muuta hyvää olevan tarjolla vakiomäärä. Jos naapurin laiho kasvoi huonosti, silloin sieltä liikenevä rikkaus tuli omalle pellolle, ja sellaista itselle suotuisaa kehitystä sopi kaikenmoisilla konsteilla edesauttaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti